Roihupellon taidekorttelissa työskentelee kymmeniä eri alojen osaajaa graafikoista sarjakuvapiirtäjiin. Kuvataiteilija Maria Mughal on yksi heistä.

Ikkunasta näkyy purkki, jossa on siveltimiä. Kadulla on hiljaista. Harmaiden betonimöhkäleiden keskellä voi hetken aikaa kuvitella seisovansa Itä-Pasilassa, mutta matalat rakennukset ja muutaman kilometrin päässä siintävä Itäkeskuksen maamerkki paljastavat totuuden. Roihupellon teollisuusalue ei ole paikka, johon eksyy sattumalta. Sinne saavutaan syystä.

Kuvataiteilija Maria Mughal pyöräilee Laippatietä pitkin työhuoneelleen viikon jokaisena arkipäivänä. Hän nimeää vuonna 2006 toimintansa aloittaneen Taidekorttelin toiseksi kodikseen. Viidessä eri osoitteessa toimiva yhteisö kokoaa kimppaan 60 eri alan taiteilijaa, joiden joukossa on niin maalaajia, valokuvaajia, runoilijoita, muusikkoja, keraamikkoja kuin kuvittajia ja taidekäsityöläisiä.


Mainos:


Maalaukset, sudit, pensselit, vaasit ja kynät ovat valloittaneet entiset toimistotilat. Uuvuttavan pitkät käytävät lukollisine työhuoneineen muistuttavat menneestä. Vanhojen mustavalkoisten nimikylttien päälle on liimattu värikkäitä käyntikortteja, joista voi päätellä tilan uuden käyttäjän.

Mughalin työhuoneen ovessa on kultainen aurinko, joka hymyilee yhtä iloisesti kuin sisällä maalaava taiteen maisteri. Luonnonvalossa kylpevä huone on täynnä lilan ja turkoosin eri sävyissä kuultavia teoksia, jotka ripustetaan Suomenlinnan Galleria Rantakasarmiin 12.7.–5.8 väliseksi ajaksi. 

Maailma jossa elämme -niminen yksityisnäyttely ottaa kantaa tähän aikaan ja rooleihin, joita kannamme. Viimeistelyä vailla olevia maalauksia yhdistävät eläinnaamiot ja eläinten kallot, jotka kuljettavat katsojan ajatukset ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Mughal mainitsee puheissaan kasvissyönnin, eläintenoikeudet, kohtaamisen ja aitouden haasteen, roolit sekä julkisen ja yksityisen.

– Ihmiset eivät enää soittele toisilleen yhtä usein kuin ennen. Sosiaalisessa mediassa kaikki näyttää täydelliseltä, kun virnistelemme filttereiden läpi. Jos aina on pidettävä hymynaama, se ei ole hyvä juttu, Mughal pohtii ja jatkaa värien sekoittamista.

Vuodesta 1964 lähtien Suomessa toiminut Cyklop on samassa rakennuksessa taiteilijoiden kanssa. Kuva: Jenna Lehtonen
Taidekorttelissa sijaitsee neljä taiteilijayhteisön studiota: Laippa, Pultti, Savea ja Metso.
Taidekorttelissa sijaitsee neljä taiteilijayhteisön studiota: Laippa, Pultti, Savea ja Metso. Kuva: Jenna Lehtonen
Mughal pääsi opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun ensimmäisellä yrittämällä. Kuva: Jenna Lehtonen
Ensimmäiset taiteilijat löysivät teollisuudelta vapautununeet tilat vuonna 2006. Kuva: Jenna Lehtonen
Avointen ovien päivä järjestetään Taidekorttelissa yleensä marraskuussa. Kuva: Jenna Lehtonen

"Mitä ihmettä oikein teen?"

Kuhmolaisen äidin ja pakistanilaisen isän tytärtä ei kotona koskaan varsinaisesti kannustettu luovalle alalle, mutta nuoren naisen sisäinen palo päätti toisin. Peruskoulun ja lukion kuvataiteenopettajat noteerasivat lahjakkaan oppilaan, joka halusi lyijykynän sijaan käyttää sivellintä. Vuonna 2004 Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut Mughal muistaa, että vielä lukioikäisenä hänellä ei ollut riittävää itsevarmuutta hakea Torkkelinmäen kuvataidelukioon.


Mainos:


– Vertailin silloin itseäni liikaa muihin.

Mughal kumoaa myytin viiniä litkivistä taiteilijoista, mutta tunnustaa, että kaupallisesti ajattelevan ihmisen mielestä hänen touhunsa saattaa vaikuttaa hullulta. Taiteilijalle tulee päiviä, jolloin päässä pyörii ajatus: ”Mitä ihmettä oikein teen.”

– Mutta ei sekään tee ihmiselle hyvää, jos torjuu liian pitkään sitä, mitä sisältä nousee.

Työn ydin palautuu mieleen viimeistään silloin, kun asiakas kertoo maalauksen voimasta. Mughal paljastaa, että syöpään sairastunut nainen osti häneltä kerran taulun saadakseen voimaa ja vahvistusta. Jotain, mitä voi katsella päivästä toiseen. Myöhemmin asiakas päihitti syövän.

– Kokemus siitä, että voin koskettaa ihmisiä taiteellani, on yksi arvokkaimpia asioita ammatissani. Taide on henkilökohtainen kokemus. Tiedän tapauksia, joissa osakesalkun sijaan on ostettu lapsille taideteoksia. Taide tuo hyvää henkeä kotiin paremmin kuin valkoisena ammottavat tyhjät seinät. Taideteokset ovat uniikkeja ja ihmisen tekemiä, niitä on vain se yksi.

Ei ihme, miksi Claude Monet´n kukkajuliste on kehystetty Taidekorttelin vessan seinälle.

Maria Mughal käyttää teoksissaan akryylivärejä.
Mughal käyttää teoksissaan akryylivärejä. Kuva: Jenna Lehtonen
Sotkuinen ammatti vaatii paljon tilaa. Joku työ on aina kuivumassa lattialla. Kuva: Jenna Lehtonen
Tilat omistaa Sitehold Oy, joka toimii taiteilijoiden vuokranantajana. Kuva: Jenna Lehtonen

Kymmenen vuotta Vesalassa

Itä-Helsingin luonnosta inspiraatiota ammentava taiteilija asunut elämänsä varrella niin monessa eri osoitteessa, että niiden kaikkien nimeäminen yhdeltä istumalta on vaikeaa. Vesalassa vuodesta 2008 lähtien kotia pitänyt Mughal ihastui aikoinaan lähiönsä rintamamiestaloihin ja metsiköihin, eikä hän ole perheineen sen jälkeen muualle kaivannut. Metron ansiosta taideteokset kulkeutuvat kätevästi gallerioihin, eikä lähikauppamatkaa varten tarvitse odotella bussia.

– Olen iloinen, että lapseni saavat käydä koulua, jossa he tottuvat eri uskontoihin, kieliin, ajattelutapoihin ja kulttuureihin. Se on rikkautta täällä idässä, Mughal sanoo ja jatkaa kehumalla Kallahdenniemeä, Uutelaa, Aurinkolahtea ja Kontulan etnisiä ruokaravintoloita.

Luovan työn tekijälle säännölliset maiseman vaihdokset tekevät hyvää. On tärkeää, että päivissä on siirtymiä. Mughal ei työskentele kotoa käsin jo senkään takia, koska teokset vievät tilaa ja ammatti on varsin sotkuinen.

– Koen tärkeäksi, että voin henkisesti irrottautua töistä.

Yksinäinen ammatti ja vapaat työajat eivät sovi kaikille, mutta Mughal on löytänyt ympärilleen yhteisön, jossa vaihtuvuus on pientä. Taidekorttelin yhteisöllisyys on sitä, että ensin käydään yhdessä lounaalla ja sitten dipataan sormet saveen. Yhdessä järjestetään myös ryhmänäyttelyitä ja vuosittaista työhuoneiden Ovet auki -päivää.

Parhaimmillaan taide on ikkuna toiseen maailmaan. Jos oikein tarkkaan katsoo, niitä ikkunoita löytää Roihupellosta.

Roihupellon alueelle suunnitellaan omaa metroasemaa. Kuva: Jenna Lehtonen
Roihupellon teollisuusalue sijaitsee Länsi-Herttoniemen, Myllypuron ja Roihuvuoren asuinalueiden välissä. Kuva: Jenna Lehtonen
Kesällä 2017 taiteilijat järjestivät Stoassa Roihua -nimisen yhteisnäyttelyn.
Kesällä 2017 taiteilijat järjestivät Stoassa Roihua -nimisen yhteisnäyttelyn. Kuva: Jenna Lehtonen
Jatta Lavin posliinitölkit herättävät huomiota.
Jatta Lavin posliinitölkit herättävät huomiota. Kuva: Jenna Lehtonen
Aikaisemmin muun muassa Töölössä ja Kalliossa asunut taiteilija viihtyy Itä-Helsingissä. Kuva: Jenna Lehtonen