Stand up -koomikko Janne Oravisto muutti 15 vuotta sitten Itä-Helsinkiin lehti-ilmoituksen perusteella.
Sen piti olla suunnilleen 50-neliöinen kaksio. Sellainen, josta löytyy avokeittiö ja parveke. Sijaintikriteerit ulottuivat keskustan ulkopuolelle, mutta liikenneyhteyksien oli oltava hyvät. Kun Janne Oraviston kaveri osoitti lehdestä kuvaa Roihuvuoressa sijaitsevasta asunnosta, ensimmäinen kysymys kuului: "Missä on Roihuvuori?" Sitä piti lähteä etsimään.
Asunnon omistajat myivät kotiaan itse, joten paikalla ei ollut välittäjää. Oravisto tenttasi paria ja kysyi bussiaikatauluista. Epätietoinen vastaus sai ostajaehdokkaan hämmästymään.
–Kysyin heiltä, miten niin ette voi tietää, johon pari vastasi käyttävänsä metroa, Oravisto nauraa.
Hänestä tuli itähelsinkiläinen vuonna 2004. Sittemmin on selvinnyt, että Lumikintieltä kävelee metroasemalle alle 10 minuutissa. Siitä huolimatta Oravisto liikkuu usein myös autolla, ja häneen voi törmätä niin Eastonin liukuportaissa, Kipparlahden venesatamassa kuin Marjaniemen uimarannan avannossakin. Entinen kruununhakalainen on juurtunut Itä-Helsinkiin, jossa luontoon pääsee suoraan kotiovelta.
Suomen hauskin insinööri
Stand up -koomikkona ja it-alan konsulttina työskentelevä Oravisto rikkoo lause kerrallaan kaikki stereotypiat insinööreistä. Koomikkokeikkojen ohessa mies kunnostautui aikoinaan myös trubaduurina, joka esitti kotimaisia klassikkokappaleita J. Karjalaisesta Juice Leskiseen. Omien sanojensa mukaan Oravisto on insinööriksi poikkeuksellisen vilkas. Se näkyy ja kuuluu myös ulospäin. Jos kotiovea koputtaa Jehovan todistaja, koomikko saattaa käyttää tilanteen edukseen ja antautua juttelutuokioon, jonka päätteeksi molempia hymyilyttää.
63-vuotissyntymäpäiväänsä lokakuussa juhliva Oravisto hiljentää tarvittaessa jopa lauman nuoria naisia. Etenkin eräs hoivakotiin suuntautunut pikkujoulukeikka on jäänyt mieleen esimerkinomaisesti. Ammattitaitoa mitattiin tositilanteessa, kun 25–35-vuotiaat naiset alkoivat kirkua hauskuuttajan kivutessa estradille. Samaan aikaan johtoportaan väki seisoi pelokkaan näköisenä tilan perimmäisessä nurkassa. Tilanteesta ei voinut paeta.
–Yleisö heitti aika rivoa juttua. He selvästi kokeilivat minua heitoillaan. Yksi nainen huusi ja kysyi, voiko istua naamalleni. Siinä vaiheessa mietin, että voin lähteä itkien kotiin, yrittää ängetä väliin omaa settiäni tai vastata heille samalla mitalla.
Mainos:
Oravisto valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon silläkin uhalla, että asiakas olisi voinut jättää laskun maksamatta. Pahimmalle huutajalle hän totesi, että nainen taitaa jo huomaamattaan istua jonkun miehen naamalla. Vähitellen yleisö rauhoittui ja ymmärsi hävinneensä mittelön. Oravisto onnistui taistelemaan tien omille jutuilleen. Lopulta keikka päättyi nauruihin ja johtoportaan kysymykseen: "Miten ihmeessä pystyit tuohon?"
Stand up -koomikolle palkitsevinta on, kun esitys lisää yleisön yhteenkuuluvuudentunnetta ja antaa kollektiivisen puheenaiheen. Vielä ennen vuotta 2003 ihmisten edessä esiintyminen tuntui Oravistosta haastavalta tehtävältä, vaikka takana oli erinäisiä rooleja koulunäytelmistä tv-sarjojen avustajatehtäviin. Toisin kuin voisi luulla, lavalla oleminen ei vielä uran alkuvaiheessa ollut hänelle se luontevin paikka.
Televisiosta tuttuja
Tie lukuisten silmäparien eteen ei missään vaiheessa ollut itsestäänselvä. Kun Oravistolle vuosituhannen vaihteessa ehdotettiin stand up -kurssia, hän meni sinne lähinnä hankkiakseen esiintymiskokemusta. Toki ihmisten hauskuuttaminen kiinnosti myös. Tutut olivat noteeranneet kaverin, joka osasi tarttua arjen tilaisuuksiin verbaliikalla, joka hymyilytti poikkeuksellisen paljon. Pelkän mikrofonin kanssa lavalla seisominen tuntui vaikealta, mutta ihmisten nauru ja kiitokset kompensoivat alkukankeutta.
–On kivaa olla hauska. Se tunne on selittämättömän hieno, kun saa ihmiset nauramaan.
Oman huumorintajunsa Oravisto uskoo perineensä äidiltään, televisiokuuluttaja Teija Sopaselta, joka poikansa mukaan nautti älykkäästä komiikasta ja nappasi joskus vanhoistakin jutuista kiinni. Oraviston isoisä oli ammatiltaan insinööri. Sillä oli vaikutusta lapsenlapsen uravalintaan, vaikka ei omien vanhempienkaan taustan vaikutus huomaamattomaksi jäänyt.
Tietyn sukupolven ihmisille myös Oraviston isä, Matti, oli televisiosta tuttu näyttelijä, joka tunnettiin etenkin rakastajan rooleistaan. Valokuvausta harrastava Oravisto osaa isänsä tapaan olla luontevasti kameran edessä. Hän ei pelkää, eikä juokse tilannetta karkuun. Katse on sellainen, joka menee lupia kyselemättä sieluun saakka – ihan kuin vanhan filmitähden.
–Saan koko ajan kuulla, että olen isäni näköinen.
Mitä näyttelemiseen tulee, se ei kiinnostanut Oravistoa yhtä paljon kuin hänen siskoaan ja vanhempiaan.
–Ei pidä kysyä niin päin, miksi en ryhtynyt näyttelijäksi. Näyttelijältä pitää kysyä, miksi hommaan ryhtyy. Siihen juttuun pitää olla suuri palo.
Olipa kyse valkokankaalla esiintymisestä tai liveklubista, yleisö kyllä erottaa ammattilaisen amatööristä. Tilan voi joko ottaa haltuun tai sen voi menettää. Joskus käy niin, että ympäristö sanelee ehdot. On eri asia esiintyä pienessä olutkuppilassa kuin isossa yleisötapahtumassa. Oravisto mainitsee puheissaan karisman ja kokemuksen. Molemmista on hyötyä sekä näyttelijälle että koomikolle, kun haluaa saada ihmiset kuuntelemaan.
Viikko näyttäis lähtevän hyvin liikkeelle", Janne Oravisto vitsailee Twitterissä. Kuva: Jenna Lehtonen
Ikuista oppimista
Oravisto uskoo, että insinööriopinnot Tampereella loivat hänelle pohjan, jonka päältä on ollut helppo ponnistaa eri suuntiin – jopa ulkomaille asti. Eläkkeelle jääminen ei ole käynyt edes mielessä. Päinvastoin, työelämä ja uusien asioiden opettelu kiinnostaa. Siihen on syynsä, miksi hän kuvailee Twitter-tilillään itseään kaikkien alojen eritysasiantuntijaksi. Oravistossa on sen verran insinööriä, että hän haluaa ottaa asioista selvää ja opetella jatkuvasti uusia taitoja. Siksi hän harrastaa valokuvauksen lisäksi esimerkiksi golfia ja veneilyä sekä viihtyy koomikkoporukoissa, joissa on kaiken ikäisiä.
–On kiva olla skenessä mukana. Se on paras mahdollinen kaveriporukka, kun joka viikko on jossakin joku klubi. Sinne voi aina mennä notkumaan ja ottaa bissen, jos siltä tuntuu.
Päivätyössään konsulttina hän muun muassa välittää it-konsultteja yritysten projekteihin ja valmentaa johtajia ja päälliköitä. Samanlaista psykologista pelisilmää tarvitaan myös stand up -lavoilla, jossa tilannetaju on kaiken A ja O. Sisäsiistiksi koomikoksi itseään kuvaileva Oravisto tietää, että sen jälkeen, kun on saavuttanut luottamuksen, yleisölle voi heittää vitsiä lähes mistä tahansa. Huumorin jalostaminen ei kuitenkaan ole helppoa. On olemassa tapoja, jotka latistavat tunnelman lähes poikkeuksetta. Oraviston mielestä tiettyyn ihmisryhmään kohdistuvat loukkaavat mielipiteet, jatkuva kirosanojen käyttö tai pään aukominen kostomielessä eivät lukeudu hyvään komiikkaan.
Huumorin aiheita voi ammentaa vaikka pelkästään omasta elämästä. Kun Oravisto taannoin ihmetteli peilin edessä omaa otsaansa, tytär tuumasi, että siihen mahtuisi toiset kasvot. Vaikka vitsi on vanha, se toimii lavalla edelleen. Taitava koomikko osaa kertoa asiat niin kuin ne olisivat sattuneet eilen. Yleisö riemastuu etenkin arkipäiväisistä sattumuksista, jotka ovat kaikille tuttuja tilanteita. Sellaisia, joita tapahtuu vaikka rappukäytävässä. Oravisto kertoo tyypillisen esimerkin naapurin tervehtimisestä, kun vastaantulija sanookin yllättäen: "Minä en asu tässä talossa."
–Se on huvittava reaktio, jota olen käyttänyt lavalla.
*Janne Oraviston keikkakalenterin löydät hänen kotisivuilta.
